lauantai 17. helmikuuta 2018

B570. Kansanlääkintä vanhoina aikoina

Luin pätkiä Antero Järvisen kirjasta Linnut liitävi sanoja. Siinä on sivulla 36 kansalääkinnästä:Lainaa, omat selitykseni suluissa:
"Panentataudit (toisen ihmisen tarkoituksella aiheuttam,at taudit) olivat pahansuovan ihmisen (epäviisas, pahantahtoinen ainakin tätä yhtäkohtaan), paholaisen (yleensä pahanteossa oleva, pahanteon taitoja omaava, pahaa tarkoituksella aiheuttava) tai pahnilkisen haltijan (esim. hupsu aikuinen, piti vaalia jotakin, mutta menikin väärän ihisen kelkkaan ja aiheutti tarkoituksella ikävää) taikakeinojensa (ymmärrys, sosiaalinen kontakti, tieto toisen elämästä) avulla lähettämiä. Taudin aiheuttamisen keinoja olivat manaaminen (ajetaan huono pois, esim. erittelemällä, mitä se aiheuttaa ja toisaalta, millaisen keskellä se on, ja luokittelemalla se omanlaisekseen, omille oikeuksilleen vain), kiroaminen (puolustaminen tai ylimitoitettu puolustaminen, kenties väärässä paikassa tai äksyllä mielellä), loitsiminen (ymmärryksen avulla aiheuttaminen tai neuvon, että teepä tuo), pahalla silmällä katsominen (epäviisas vastuuntunnoton tai vihamielinen näkökulma ääneen lausuttuna tai sosiaalisesti vaikuttavana) ja ampumalla lähettäminen (sosiaalinen kuvio, jossa henkilöä tutetaan kuin tätmä olisi ok taidoiltaan ja moraaliltaan mutta tekeekin ikävästi ja laittaa oman taitotasonsa malliksi toiselle vaikka omana itsenään on osaamaton taisuorastaan sairastava ja vain muihin nojaamalla pärjä itse), vrt. äkillinen sairaus noidannuoli. Panentatautien syntysijat ja olin paikat piilivät maassa (konkreettinen, kova rationaalisuus?), vedessä (sosiaalisuus, tunteet?) tai ilmassa (henkisyys, sivistys?). Parantamiseen liittyi oelnnaisena osana vastaloitsu (ymmärrys, tervehenkinen ohjenuora, sosiaalinen itsenäisyys, hyvät nojautumiskohteet), jonka sanat vahvistivat parantamistapahtuman vaikutusta. Syntysanojen tarkoituksena oli osoittaa sekä parannettavala että taudille, että pahan alku oli selvillä hja paha siten saatu käsiin. Jos tauti ei kunnollisesti suoritetusta luvusta huolimatta suostunut väistymään, rukoiltiin viimeisenä keinona monia jumaluuksia (suuremman viisauden lähteitä), kuten vanhaa Väinämöistä, iäkästä LUonnotarta tai Pohgjolan emäntää Louhea (pahantekijä pahanteolleen lisätukea)."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti