Moni menee sairastaessaan tukkoon, tyhmäksi ja ei opi oikein mitään, ainakaan yllä tavalliselle tasolleen. Siinä on kai kyse elämänuomista, jotka tavallisestikin tyhmentävät, vaikkei olisi sairas, esim. että vain olla möllöttää ja tuijottaa tyhjää seinää ja on siinä samalla jotenkin vellova tai pöpöissä uiva olo, el ei kropan visauskaan toimi eikä näköaistin varainen kuvallinen ajattelu ja sen tuoma nopea reaktiivisuus ja koulumainen asioiden oppiminen sekä huomioonottaminen. Näköaistia parantaisi luonnon kauneuden ihaileminen, esim. ikkunasta auringon paistaessa männynoksiin tai pienellä kävelyllä. Kropan viisautta ja siis sosiaalista kautta tulevaa oppimista auttaa, jos kroppa ei ole vain yksi möhkäle, kenties pöpöinen, vaan jollain lailla hienomotorisempi, elämässä mukana, mitä kenties toisi polulla tai kallioilla käveleminen, missä silmä katselee kaunista ja kroppa pelaa yhteen silmien kertoman kanssa.
Katso luonnollisista virikkeistä 12. sokeritauti
Tervola-nimisena elellessa parantamisesta syntyneita vaikutelmia, KOKO näkemys tässä 5-os. blogissa, ideoita vain, ei kokemuspohjaa. Ei niin, etta sairaus liittyisi mitenkaan terveyteen, vaan terveys tarkoittaa terveita elamantapoja, maailman pitamista hyvalla terveimmalla tolalla ja tottakai kaikenpuolista terveytta! Keskittyminen ideaalisen terveyden vaalimiseen opettaa kehomielen luontaisista parantumistavoista. Hakemisto: parantamisesta.blogspot.com Otsikoissa vain osa parannusehdotuksista
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti