maanantai 20. maaliskuuta 2017

B473. Sodanuhka ja taju maiden luonnollisista rajoista

Kovin suurilla valtioiden yhteenliittymillä on vaikeuksia, koska seudut ovat niin erilaiset. Niissä on olot erilaiset ja niin ne tekevät samatkin asiat ihan eri tavoin. Ja koska niillä on olojensa ja ympäristönsä puolesta eri olosuhteet, niin niillä on eri intressitkin, erilaiset mielekkäät reitit hoitaa tavalliset kysymykset. Niinpä suurilla alueilla voi olla jotakin yhteistä esim. filosofian ja joiden taitojen hyödyllisyyden osalta, muttei yleensä käytännön meiningissä. Esim. saarivaltioon voi tulla sotalaivoja mistä päin maailmaa vain mutta lähinnä merenrannoilta, kun taas sisämaavaltiolla voi olla sotilaalliset välit vain rajanaapureihinsa. Tai että lämpimän ja kylmän ilmaston välillä on elämän sujumisessa ero kuin kesällä ja talvella: eri puolet asioista ja elämästä hoituvat, yhteiskunnasta tulee ihan erilainen, eikä toisen alueen tapoja voi käyttää, vaikka ne tuolla toisella alueella vaikuttaisivat potentiaalisilta maailmanvalloittajilta. Siksi luonteva valtiokoko ei ole kamalan suuri.
Usein kun jonnekin on muodostunut jokin suuri raja, valtatekijä tai järjestely joka on ollut vähintään vuosia ja joka on elinvoimainen edelleen, niin siihen ei ole vain yksi syy vaan kovin monta: kun yhden syyn korjaa pois, niin tilalle nousee uusi syy samaan järjestelyyn, ja niin edelleen esim. kymmeniä syitä. Siksi kai, kun ihmiset ovat kovin monimutkaisia maailmankuviltaan: on ehtinyt jo moni elämänalue ja monen ihmisen paras ymmärrys ottaa tuon järjestelyn tai rajanteon omakseen. Ja lisäksi siinä on se, ettei se ole vain sattumaa, että niin, vaan jokin suuri olosuhde kuten vaikka ilmasto vaikuttaa kaikkeen koko ajan.
Alueiden ja ryhmien välejä lieventää ja rauhanomaistaa, kenenkään edusta kummemin tinkimättä ohje "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa (niin yksilö kuin ryhmätkin) olla muttei puuttua muiden elämään muuten kuin reilusti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti