torstai 16. helmikuuta 2017

B450. Synnytyksessä ponnistaminen

Minulla ei ole lapsia, mutta liikunnallisen osaamiseni pohjalta sanoisin tällaista.

Synnytyksessä vauvan tulisi tulla ulos tietä, joka on ihmisluonnossa, siis naisen luonnossa ja vauvan asennossa, liikkeissä tms. Eli jos osaisi olla tekemättä töitä itseään vastaan, niin voisi vauva tulla ulos helpolla. Tässä on kai kaksi asiaa osattava. Ensinnäkin ei saa puristaa synnytysteitä kiinni edes alaosasta, vaan olisi ponnistettava niin, ett'ä synnytysteiden alaosa , keskiosa ja synnytystiet kokonaan aukeavat, Ah! Se on vauvan tie maailmaan.
Toinen seikka on se, että yleensä esim. jos tuubissa tai sukassa on jotakin, mikä pitäisi saada ulos, niin sen saa helpoiten kokonaan ulos, kun puristaa tuubin kauimmasta päästä ensin ja sitten vasta hiljalleen, liikuttaa kättä lähemmän tuubin suuaukkoa. Tai jos sukassa on jotakin, niin vetelee sukkaa pitkin, että saa sen ulos. Eli pitäi aloittaa kauimman kolkan vatsalihaksista ja vielä sitäkin ylempoää sen viereisistä. Ja ponnistaa niillä tyynen tunnelmatajuisesti avaten samalla synnytysteitä auemmas ja ihan auki.Ja sitten jos yhtään näyttää lähtevä liikkeelle, tai vaikkei vielä lähtisikään, niin pitää keskikohdan tai koko vatsan etuosan lihaksilla laimeasti vatsa hiukan lättänämpänä kuin se voisi olla, niin vauva ei lähde tekemään pömppövatsaa vaan jos vauvan saa liikkeelle, niin liukuu jo edemmäs. Ja silloin taas synnytysteiden avoimina pitäminen on tärkeintä, luulen.

17.2.2017   Tuossa on tärkeää tuo, että pitää ensin avata synnytysteiden uloin osa, sillä siitä on tottumus eniten krampata kiinni. Ja jos sen saa oikein auki, niin on luonnollista avata siitä vierestä synnytysteiden keskiosat. Ja kun ne molemmat ovat oikein auki tyyliin Ah!, niin synnytysteiden sisemmät osat kai aukeavat luonnostaan niiden myötä.
Luulen, että synnytysteiden pitäisi olla auki tyyliin kuin pitäisi jotakin vähintään mapin kokoista nippua tms kädessään, siis se käden muoto, kauemmas aukeneva, ei yhtään kiinni puristava niin kuin ote vaan kuin kädellään levittäisi jotakin. Siis sormet aukon kohdalla ja kaari synnytysteiden alkuosan teinoilla.  Ah! Pitäisi löytää sellainen ponnistamisen tapa, että täältä sisempää ponnistan ja alempaa/kauempaa, ulompaa aukeavat samalla synnytystiet ihan auki. Ah! Vauvan tie maailmaan.

Pitäisikö äidin vauvan synnyttyä jäädä hetkeksi muistelemaan, millä tavoin ollen/tehden/yrittäen synnytys sujui hyvin, niin siitä syntyy malli vastaisille synnytyksille, esim. puoleksi minuutiksi jossain välissä aika pian.

* * *

Yksi arvaus on, että vauvan pitäisi itse osata avata synnytystiet. Jos sille kommunikoisi vähää aikaisemmin vaikkapa pitämällä kättään ystävällisesti mahalla. Niin ehkä jos vauva sanoisi pehmeästi Hei niille seuduin missä se on synnytysteitä kulkemassa tai minne juuri tulossa, niin aukenisivatko ne pehmeämmin, helpommin.

* * *

Koordinaatiokykyä parantaa, siis mahdollisuutta huolehtia yhtä aikaa useampi kohta ja huolehtia ne paremmin, mielekkäämmin, jos käyttää koordinaatioon sosiaalista silmäänsä ja katsetta ("tuon kohdan viereen") sekä tunnelmatajua.
Jos ajattelutyyppi aiheuttaa kireyttä jonnekin ja kenties lötköyttä ja ei-niin-elinvoimaisuutta toisin paikoin, niin ajattelukurssini http://pikakoulu.blogspot.fi ajattelutavalla ei ole noita vikoja, ainakaan jos sen yhdistää tervehenkisyyteen (terveet elämäntavat http://opisuomalaisuus.blogspot.fi).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti