tiistai 21. helmikuuta 2017

B454. Paraneminen & fyysisyys

Tämän parantamisnäkemyksern mukaan ei fyysisyys ja liikunnallisuus ole parantumisen este mitenkään, vaan inhorealistisuus on, jos aina uskoo huonoiten sujuvat hetket todellisuudeksi koko ajan tai uskoo ilkeilevien kriittisten miesten edustavan realistisuutta.
Parantuminen tuntuisi osassa vaivoja edellyttävän muuntautumiskykyisyyttä, mikä tarkoittaa, ettei silloin pidä antaa ei-liikunnalliselle ohjeita kiinnittää huomiota kroppaansa paljon tavallista enemmän, kun hän luultavasti tuumisi "se oli nyt noin, pidän sen siis koko ajan niin" tms paikoilleen jumiuttavaa.
Monessa vaivassa on joko hetkellinen ylirasitus, vamma tai uudehko huono tapa. Ylirasituksen jälkeen kroppa ja mieli palautuisivat levon ja terveiden elämäntapojen myötä. Vammoista parantuminen tuntuisi edellyttävän elävöittävyyttä ja jonkin laista muuntautumiskykyisyyttä, esim. haavan paranemiskykyä.
Huono tapa voi oireilla esim. vajan kuukauden sen jälkeen, kun se varsinaisesti muodostui, sillä tavat syntyvät yleensä jossakin ympäristössä, missä on tietyt ihmioset, tietynlainen ajattelu ja tietynlaiset elämäntavat, joiden hyvät puolet toimivat motivaationa pysyä sillä uralla mutta huonot puolet ovat jotakin, mitä vastaan muistaa siinä ympäristössä varautua, muttei ehkä jälkikäteen muussa ympäristössä samoilla urilla jatkaessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti