Joskus jos on vikaa kehossa, niin samanaikaisesti kramppaa tai on tukossa tai jotenkin tavallista eponnisempi. Silloin kai auttaa tehdä elävöittävä kevennys, joka avaa huomion maisemamaisesti maailmaa hahmottavaksi, herkän tunnelmatajuisesti, esim. etenkin rukouksen myötä tai hyvän toivomisen kuten jouluna. Silloin tuon maisemahahmotuksen ainakin isolta osin voi saada tervehenkisesti esim rukouksen tai hyvän toivomisen myötä, ja niin tuosta herkästä tervehenkisestä maisemasta voi ulottaa samantyyppistä herkkää vaalivaa tunnelmatajuista huomiota ja seesteisyyttä kroppaan sen verran kuin kulloinkin tuntuu luonnistuvan, ja aloittaa uudelleen maiseman herkkyydestä tai rukouksesta, jos hukkaa idean toimivuuden. Silloin krampit lievenevät, pölkkypäisen hahmotuksen sijaan tulee herkkä elävöittävä seesteinen vaivat pois liennyttävä huomio. Ja jos sillä onnistuu valtaamaan koko kropan lähialueineen ja elämäntilanteineen ympäristöineen rukoiltuina maailmanhahmotuksineen, niin se on viisaampi eheämpi näkökulma, jolla voi hahmottaa, miten parantua ja miten paremmin olla ja jota myöten voi parantua.
Mutten luule tätä maneerinomaisesti käytettynä hyväksi vaan vain hätävarakeinona, sillä se laimenee ja muuttuu valheenomaiseksi, kun herkkää hahmotustra vain kulutetaan eikä luoda uudelleen tervehenkisessä muodossa. Eli pulassa sitä ehkä voi muutaman kerran käyttää tai jopa muutamana päivänä, muttei tavallisetsi päivittäin eikä mieluummin edes kerran viikossa, vaan pitäsi saada kroppa pysymään terveenä muuten tai sitten olla niin uskonnollinen tai hyväntahtoinen luonne, että luonnostaan lataa tämän tyypin huomion akut usein ja hyvällä laadulla, rehellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti