perjantai 28. lokakuuta 2016

B402. Kuolemasta ja surusta

Blogi http://kuolemastajasurusta.blogspot.fi/2012/03/surusta-ja-eteenpain-jatkamisesta.html

B401. Esiintymisjännitys ja kiemurtelevan polun kulkeminen

En tätäniin tiedä, mutta eikö esiintymisjännitystä tule häiritsevästi osin siitä, kun elämä kulkee iahn tavallisia työn ja opintojen uomiaan ja sitten yhtäkkiä pitäisi essiintyä, mikä on enemmän vapaa-ajan ja loman tyyppistä hyvää meininkiä, rönsyilevyyttä vaativaa, ja vaatisi säätöjä, että tässä enemmän tuota ja tuo enemmän tuolla tavalla kuin tavallisesti jne aika monta juttua ja siihen ei työaikataulun ruutumalli tai työpaikan seinien neliskanttisuus tuo mitään auttavaa mielikuvaa. NIin jos kulkisi luontopolkua, mieluusti nätin puuston liepeillä, sellaista, joka kiemurtelisi niin, että koko ajan joutuisi säätämään kulkemisttapaansa ja aistit ja tunteet sekä tuntemukset kertoisivat jatkuvasti, että miten on hyvä, niin eikö se antaisi eväitä esiintymisjännityksenkin kanssa viisaasti toimimiseen, elämänviisauteen.

lauantai 22. lokakuuta 2016

B400. Lohduksi

Lohduksi lahjalinkkejä http://joululahjoja.blogspot.fi/ - Toki ilmaisia!

* * *

Katso myös   B432. Markkinatalous hiertää ja elämäntapahaave ostoskriteerinä

* * *
Itkeä vaihteeksi onnesta http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2017/04/onnesta-itkeminen.html

B399. Valat

Kirjoitan tämän huomion tähän, kun on lääkärinvala yms.
Vala on mielestäni kovin vaativa asia, kuin menneen maailman eheyttä. Jos allekirjoittaa jonkin suuresti, kokee sen kovin tärkeäksi pitää suurena päälinjauksena elämässään ja jos se on tervehenkistä, tuntevaa, kyllin rattoisaa ja ikiaikaista noudattaa, niin sen voi ilmaista valana. Hyvin onnistuessaan monille yhteinen tervehenkinen vakaumus voisi olla jonkinlainen vala. Mutta valan piirteenä tuntuisi olevan väliaikaisuus: nyt uskon ja koen näin, olen tässä oikealla paikallani yhteiskunnassa, mutta entä suitten kun aikaa kuluu, elämänkokemusta, kertyy, asiat muuttavat muotoaan, kyllästyn, olen jo saanut jonkin kohtalaisen ison kimpaleen urakastani tehtyä, niin ei kai silloin enää valan kuulu olla yhtä vahva. Miten sen muka kantaisin, jos se olisi yhtä vahva edellee? Eikö sen pidä elää ajan mukana, kenties muuttaa muotoaan jotenkin kuvastaakseen sitä, miten sitä seuraan? Vanhempani aikanaan olivat kiinnostuneita matematiikasta ja yhden matematiikan oppikirjan tekijä oli sukunimeltään Vala: noinko lättäniksi, kaavamaisiksi, sisällyksettömiksi ääliömäisiksi paikoiksi valat joskus surkastuvat? Sellaista ei pitäisi päästää tavalliseksi linjaukseksi vaan kaikki valat pitäisi purkaa jo vuosikausia aiemmin! Ja jos se merkitsee, että pitää vaihtaa ammattia, niin sitten vain vaihtaa, ei vailla mieltä ja vailla sydämen motivaatiota voi tehdä vaativaa kokpäivätyötä, joka on tarpeen saada hyvällä tavalla tehtyä. Mutta jos vala lätistyy, niin onko vain osasyy ihmisiessä ja osasyy usein asiassa itsessään, jota kohtaan on vannottu: eikö vala olisi motivoivampi, jos se vaatisi hyvää laatua ja moraalia myös niiltä asioilta, joita vannoo kunnioittavansa? Jotteiät ne pääsisi degeneroitumaan joksikin kaavaksi tai toimimattomiksi, moraalittomiksi tms.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

lauantai 15. lokakuuta 2016

B398. Parantajan piirteistä

Kun olen nyt kirjoitellut näitä ohjeita muutaman sataa sitä mukaa, kun olen niitä keksinyt, niin joinakin aikoina olen keksinyt monta tai muutaman ja joinakin en ollenkaan mitään.
Huonoin näyttää olevan kkrrraaahhhhh-mallinen järki, vähän niin kuin joillakin insinöörimäisyykisiä arvostavilla. Sen hyvänä puolena tosin on suositeltujen vaihtoehtojen toisteleminen ja näkemys, että keho itse osaa itsensä parantaa, luonto on viisas ja parantaa, ihmiskeho on jumalan ihme.
Sitä paremman suojan antaa flunssaisen tyylinen pökkyräisyys, muttei sillä järin uutta keksitä, mutta voidaan satsata tunteidenmukaisiin hyviin näkemyksellisiin ratkaisuihin.
Sitä parempi näkyisi olevan tavallinen arki, ainakin vapaa-aikana, kun silloin voi tervehenkisesti reagoida, hahmottaa uusia asioita, löytää positiivisia ratkaisuja, osaa ottaa elämän asiat hyvällä tavalla vastaan. Mutta yltääkö se vasta erityisen luvan saatuaan noiden kahden aiemman hienouksien tasolle, vai onko yleensä romautettuna siihen, missä muut pysyvät mukana.
Tervehenkinen elämä ja terveet elämäntavat yhdessä kauniin uskonnollisen ja moraalisen harrastuneisuuden kanssa tuntuisivat tuovan varsinaisia parantamisen taitoja ja ratkaisevan vaikeitakin ongelmia, sellaisiakin, mitä muut eivät osanneet ratkaista. Mutta ajantaju on herkällä vikkelämpi: kokee pitkiksi ajat jos joutuu sairastamaan, venttaamaan tai tekemään töitä, samoin usein toivoisi muilta korkeampaa ymmärryksen ja hyvän tahdon tasoa, kun tulee luulluksi vaisuksi, vaikka on vain ollut odottamassa toisia. Ei tuumi helposti, no ei se mitään, vaan sen sijaan keksii jonkin näkemyksellisen keinon päästä vaikeuden yli, mutta yleensä silloin koko touhu menee liian monimutkaiseksi muille.

maanantai 10. lokakuuta 2016

B397. Rokotuksista

En noista rokotuksista niin tiedä. Näiden huonioiden persuteella vaikuttaa siltä, että kukin sairastuu itselleen tyypillisiin tauteihin ja vaivoihin. Tai sitten seuralleen tyypillisiin tai elinympäristön aiheuttamalle rasitukselle tyypillisiin, siis esim. sosiaalisten suhteiden tuoman rasituksen tapaiseen. Ja paljonko on orkotteissa jotakin sellaista, että jokin muu tekijä niissä ehkäisee sairastumista kuten vaikka rokotteen nimi antaa vinkin terveemmistä urita tai se, että poliorokotetta saa sokeripalassa, jolloin polioon taipuvainen ehkä miettii sokeriin liittyviä juttuja parannuskeinoina, esim. miellyttävämpää olemisen ja liikkumisen tapaa sekä musiikkia.

Lapsena kun minut rokotettiin, niin ainakin yhden kerran kiinnitin huomiota siihen, että hoitaja pisti neulan kovin syvälle niin, että rokotteen pöpöjä, viruksia, mitä lie joutui kamalan syvälle kehoon niin kuin suuressa syvässä haavassa vain luonnostaan ja ei niin kuin immuunipuolustus tavallisesti toimii, että aika pintahaavan myötä kehon pintakerroksissa pöpötartunta, jota vastaan keho sitten puolustautuu ja muodostaa suojautumiskyvyn, mikä tietenkin olisi mielekkäämpi tapa rokottaa, jotenkin kehon eheyttä vaalivampi, tervehenkisempi.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

B396. Ihmeparantamisesta yritelmä

Minulla on hämärä muistikuva 1990-luvun loppupuolelta, kun vielä olin sukunimeltäni toinen, asuin synnyinkaupungissani Helsingissä ja olin lukenut paljon New Age -kirjallisuutta, jota kaupunginkirjaston hyllyistä sain. Harrastin silloin aikidoa, joka on japanilainen ns. taistelulaji, "harmonisen voiman tie", jossa ideana on puolustautua vahingoittamatta ketään ja oppia löytämään sekä itsepuolustustaito että harmonia: harmonia oman itsen tervehenkisten puolten välillä, yhteisön toisten jäsenten kanssa ja maailmankaikkeuden kanssa. Meillä oli aikidoleiri eli viikonloppuna treenit kahdesti päivässä ja vetäjänä kai Igarashi-sensei japanista. Mutta tätä loppua en niin muista, mieleeni vain tuli äsken hämärä muistikuva tai mielleyhtymä, että joku olisi silloin väittänyt jonkun leirin osallistujan tai parinkin pahantahtoisen naisen siellä murhanneen japanilaisen vetäjän ja sen sain kuulla samassa rakennuksessa mutten samassa huoneessa ja leiriläisiä oli kymmenittäin eri pukuhuoneissa, käytävillä yms. Niin olisin sitten yrittänyt suoria leirin ilmapiiriä: "terveesti, elähdyttävästi, miellyttävän tunnelman tapaan tiedostavasti ja hyväätehden, reippaan liikunnasta pitävästi, hyväntahtoisia puolia toisista ja yhteisöstä löytäen ja muistaen, leirin askareissa viihtyen, hyvää toivoen, keho parantuen, hengellisesti tilaa saaden kukin leiriläinen, joka sellaista silloin kaipasi, heräten eloon kuin uuteen aamuun, saaden tilaa itselleen siitä, että muut jo lähtevät salille, omia aikojaan tavallisesti tervehtyen mukaviin puuhiin lähtien, saaden ystävällisistä hyväätoivovista nuorista naisista ym tervehenkisistä voimia ja irkistystä, päästen uuteen alkuun, ja leirin tutun viihdyttävän toimeliaisuuden kantamaksi". Niin sen leirin sitten kai veti Igarashi-sensei, mutten muista kuin että tavallaan oli kiva leiri ja tavallaan meininki räsähteli, kun jotkut naiset yksilöinä olivat kiinnostuneita, oppisivatko murhaamisesta jotakin taistelulajiharrastuksensa myöten.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

B395. Lukihäiriö ja vain yliopisto-opiskelijat tms malleina

Lukihäiriössä ihminen hahmottaa lukemansa sanat jotenkin väärässä järjestyksessä, mitä kai tapahtuu, kun ottaa mallia niistä, joilla on paljon enemmän kokemusta ja jotka tavoittelevat oikeinkirjoituksen sijasta jotakin muuta, esim. taiteellista ilmaisua, uskontoa tai oman näkemyksen mukaan lukiessa pohtimista eikä niinkään orjallisesti tekstiä myöten. Eli jos tuottaa vaikeuksia hahmottaa, missä järjestyksessä kirjaimet olivat ja mikä sana oli kyseessä, niin auttaisi ottaa mallia vain niistä, jotka lukevat ihan perustavalla ja kiinnittävät huomiota oikeinkirjoitukseen onnistuneesti, siis palikkajärkisemmistä ja nuoremmista, esim. koululaisista, joilla on hyvä oikeinkirjoitusta tai parikymppisistä yliopisto- tms opiskelijoista, ehkä jopa kolmikymppisistä muttei sen vanhemmista ainakaan opetteluvaiheessa eikä niistä, jotka haluavat jo vaihtaa jollekin muulle tasolle, esim. taiteelliseen ilmaisuun tai uskontoon.