keskiviikko 21. syyskuuta 2016

B391. Sanojen valinnasta

Olen tähän blogiin kirjoitellut vaikutelmiani siitä, miten sairauksia ja vaivoja voisi parantaa. Ne ovat pitkälti tavanomaisia pääkaupunkiseutulaisia huomioita tyyliin "minulla/miehelläni oli aamulla päänsärkyä. Niinpä aamupäivällä vain ..., mutta sitten iltapäivällä jo...", mutta niistä olen poiminut nuo alkeishuomiot, että miksi tehdä yksittäisiä valintoja ja valintojen osia, esim. jättääjokin pois tai joltakin osin seurata terveitä elämäntapoja tavallista paremmin.
En ole aloittanut vaikeista kimpuista, joissa on kyllä jokin kuva asiasta, mutta enemmänkin mielikuva kuin sanoilla tavoitettava. Vaan olen aloittanut helpoista, palikkajärkisesti jäsentyvistä arjesta tutuista asioista ja oppinut niistä ilmaisujen löytämistä. Yleensä on jokin elementti, johon haluan viitata, esim päänsärky tai veti jaloissa tai aamun heräilemisen ilmapiiri. Niinpä kiinnitän huomioni tuohon aihepiiriin mielikuvassani ja pyrin kommunikoimaan sen arkijärkisesti, ihmisen arkisen elämänymmärryksen, sosiaalisen silmän ja ilmiöiden selvään erottuvuuden mukaan saaden. Ja samalla rajaten ilmiön oikein sillä, mitkä ilmiöt siihen liittyen mainitsen, esim. istuuko ihminen, jonka jalkoihin veto, käy, onko hänellä viltti hartioilla, onko hän juuttunut lukemaan, yms.
Olen tarkoittanut ohjeet sairastavien tai vaivoja omaavien tai heidän ympäristönsä auttamisenhaluisten luettaviksi ja heille puhumiksi tai luettamiksi. Niinpä ohjeita pitäisi kyetä ymmärtämään sairaan sumuisemmalla ymmärryksellä, ei palkällä terminologisella, uurastavalla koulumaisella päällä. Siksi olen välttänyt terminologiaa ja kapulakieltä.
Ohjeita laatiessani olen yrittänyt miettiä, miten ohje menisi oikein, jos sairastava lähtee kokeeksi seuraamaan sitä, ja jättänyt pois niitä kommunikaation soia, joista tulisi jotenkin huono vaikutus, esim. että elävöittävä olisi samalla sosiaalisella silmällä hahmottava, kun niihän siinä käy muttei se ohjaa oikeaan suuntaan, jos sen mainitsee.
Olen käyttänyt puhekielenomaista kieltä osin siksi, että haluan kommunikoida selkeästi, sairaallekin, että nämä ovat vain minun vaikutelmiani, eiät mikään oppirakennelma. Toisaalta olen käyttänyt koulutetun järjen tapaista lähestymistapaa siksi, että sitä niin monet ymmärtävät: se luo sillan sinnekin, mistä kommunikaatioyhteysmuuten olisi katki, ja siksi että siihen ovat monet niin tottuneita, että kai sen suuntaan hiukan jaksavat ponnistaa sairainakin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti