maanantai 5. syyskuuta 2016

B388. Jaksamattomuus ja hidastuminen vanhemmalla iällä ja vapaat kiehtovat perustekemiset

Olen vasta 45-vuotias ja muuttanut pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan, issä naapureista osa vanhuksia, niin että lieneekö tässä elämänrytmin hidastumisessa nelikymppisen tyyliä vai vanhuksilta vaikutetta ja uudelta maalaisemmalta paikkakunnalta?
Nelikymppisenä ihminen katsotaan jo vanhemmistaan aikuistuneeksi niin, ettei enää nojaa näihin ja kysele heiltä mielipidettä avuksi johonkin. Niinpä nelikymppinen on enemmän omilla teillään. Siinä, missä aiemmin vilisti vaputeen, niin nyt tekee muutaman oman perusvalinnan ja yrittää juurtua siihen, missä viihtyisi. Eli karkaavan sijasta on nyt juurtumista opetteleva ja siihen keinoina usein ruoka, kotielämä, kai jutustelu, jo läsnä olevien asioiden diggailu, mikä tietenkin on paljon hitaampaa kuin poisvilistäminen.
Jos pitää asuinseutunsa vetonauloista, niin myös ehkä sen esineistöstä yms ja tavallaan pitää seuraa sen tyypin ihmisille, jotka niitä laativat, ja käsitöit yms tuotteita tekevät kai tekevät tuotteista mukavia osin sillä, että syövät itsensä kylläisiksi, niin tuote ei ole skrääk työmäinen vaan mukavaan elämään sopiva. Ja niin kodin esineistökin ym paikoissa huonekalujen tyyli yms hidastaa, mihin kai auttaisi olla vauhdikkaammin toimelias itse edes osan aikaa ja tehdä hiukan käsitöitäkin, jotta olisi oma vauhdikkaampaan elämään sopiva versio mielessä.
Iän tuoman kokemuksen myötä jotkut päivän askareet muuttuvat helpoiksi niin, että jos on muissa mietteissä, niin ne menevät ohitse lähes huomaamatta, ja niin on koko päivän vähän kuin ei tekisi paljoakaan. Tarttis kai karsia ok tekemisistä noita muita huomionkiinnittäjiä pois ja tehdä vapaamuotoisesti. Esim. että jos menee torille niin ei mieti sitä jutustelun kannalta, kun jutustelu on hidasta, vaan vaikkapa pyöräilyn tai lokkien.
Jos harrastaa taiteita, uskontoa ym vaikeatajuista, niin samaistumisryhmään helposti tulee niitä nuorempia, jotka lukevat noista aiheista, vaikkeivät niitä yhtä hyvin ymmärrä, ja niin tekemisentapa lätistyy. Siksi pitäisi olla laatutietoisempi siitä, millainen ihminen on, niin kuin parikymppisenä omaa paikaa maailmassa etsiessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti