keskiviikko 28. syyskuuta 2016

B394. Tervola-nimestä ja tautien parantumisesta

Minua hämmästyttää, että näitä parannusyritelmiä onjo näin paljon: yli 390 kohtaa näissä blogeissa, vaikka osa onkin jotakin muuta hölinää, mutta yli 350 kohtaa kumminkin parantamistakin. Äitini joskus kertoi Tervola nimen ajoista, ettei niitä tauteja sitten kai niin ollut, mummi kertoi kuin eivät olisi niin sairastelleet, melkein ollenkaan, ketkään siellä sillä seudulla, olivat tereet elämäntavat hyvin hallussa niin, eivät sitten sairastuneet mutta onnettomuuksia on varmaan täytynyt olla, mutta onko se kun terveesti tekee niin varoo eikä silloin niin onnettomuuksiakaan satu - tms. Tervola-paikkakuntaa Lapissa vaivaa äitini mukaan talvi ja kaamos, muuten sen vaikutus olisi kuulemma suuresti positiivisempi mutta Lapissa on rankkaa talvikausi ja kesäkin niin lyhyt, ettei se yhtä hyvin jaksa kantaa kuin Etelä-Suomessa. Helsingin nimi on melkein Healthsing, suomeksi Tervola. Ja siellä tosiaan oltiin enemmän terveet elämäntavat -harrastuneita kuin täällä Savonlinnassa. Voiko olla, että taudit katoaisivat, ne opittaisiin parantaamaan, kaikki oppisivat eivätkä niin sairastuisi, jos Helsingin nimeen tekisi tuon muutaman kirjaimen eron: Healthsing? Kuulostaa kaukaa haetulta mutta onko se? Terveys on hyvä tärppi, opettaa terveenä pysymistä ja onnea sekä korjaamista ja parantumista, parantamistakin. Helsinkiläisillä on jo tämänsuuntaista osaamista, joten olisiko se sittenkään niin kovin suuri askel, kun motivaatiota kumminkin on.

perjantai 23. syyskuuta 2016

B393. Muistisairas vanhus lähtee vaeltelemaan ja tasoisensa seura & lista projekteistaan

Olen nyt kolmisen vuotta asunut kerrostalossa, jossa asuu paljon vanhuksia, ja jotakin tuosta vanhusten elämänmenosta tarttuu: harrastetaan taiteita, etenkin maalaamista, ja uskontoa sekä etsitään uusia parempai ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, jotka vaivaavat monia nuoremmalla iällä. Niin taidot kohisten kasvavat joltain osin mutta toisaalta samalla jää vanhoja tekemisiä ja tekemisentapoja joko pois tai paljon vähemmälle käytölle kuin ennen ja se puolestaan vieraannuttaa omasta tutusta perspektiivistä ja elämäntavasta. Samaa vieraantumista tuovat uudet ratkaisut: ei enää ollakaan ojassa, pakkojen kourissa, yhtä uraa kulkemassa, vaan pärjätään hyvin verrattuna entiseen ainakin samoissa tehtävissä ym samantapaisissa ja opitaan vikkelään: se, mikä ennen olisi ollut kuukausien projekti, onkin kenties jo menestyksellisesti suoritettu viidessä minuutissa ja ohitse. Niin oma perspektiivi muuttu hämmästyttävästi: lähdetään mukaan uuteen kiehtovaan, opitaan, osataan, kyllästytään ja lähdetään etsimään uutta. Muisti toimii yleensä parhaiten työmuistina yhden perspektiivin ja maailmankuvan sisällä, mutta uusille taidoille tyypillistä on, että ne vaativat maailmankuvan, tekemisentavan ja elämäntavan muutoksen, mikä käy, jos muistaa projektin hyvin, mutta jos välitä on unohtunut muutama tai vaikka satojakin projekteja, niin perspektiivi tuntuu vaeltavan holtittomasti. Siksi itselle olisi hyvä lista ainakin viimeaikaisista projekteista, pitäisi sitä kuin poäiväkirjamerkintöjä mutta lyhyen ilmaisevalla kielellä, jotta eri perspektiivistä eri elämäntavasta käsin on helppo taas tavoittaa näkökulma, että mitä ja miksi ja millaista oli. Kanssa jos on oppinut taitavammaksi ihmissuhteissa ja tavatut ihmiset ovat elämäänähneempiä tai puhuvat syvällisempiä, niin kohtaamisetkin ovat sukelluksia eri maailmankuviin, osaamisiin ja elämäntapoihin. Ehkä niistä vaiukuttavaimpien isoimmin vaikuttaneista/ vaikutuksen tehneistä piirteistä kannattaisi pitää listaa ja jos arjen rutiinit eiät kiinnosta mutta ovat muuttunut aina silloin tällöin, niin vaikkapa eriväirsellä kynällä arjestakin jotakin, mistä nappaa itse hyvin kiinni että miten elin täällä, miksi, keitä nämä tuonnimiset ovat yms. Kanssa jos ihmine kyllästyy tai jokin menee yli hilseen ja ikään kuin tippuu pois muistista, niin omantasoinen seura olisi tärkeä, eli se voi rtarkoittaa asumisympyröiden vaihtamista ja eri päivittäistä seuraa tietoisesti valittuna, ilman, että kaataa samalla jotakin taakkaa muiden niskaan, esim. puolisinsa.
Toisaalta monta projektia, isoa ja pientä, voi sovittaa yhden maisemakuvan osiksi esim. siihen tapaan kuin sosiaalinen silmä havaitsee tuttavapiirin ja yhteisön ihmisiä ja samalla siihen tapaan kuin aistmusten virta vaikkapa kaupungilla kulkiessa on rikas elämäntapa, jonk hahmottaa kyllä, johon osaa viitata, vaikka siinä on kovin monta asiaa kerralla, mm paljon ihmisiä. Mutta tämä edellyttää, ettei arki ole ihan lättänä, turrutettu, kauhun murskaama ("teille on lääkäriaika varattuna" kun ihminen on enemmänkin uskonnosta harrastunut ja ei haluaisi muuten kuin omasta toiveestaan lääkäriin, mutta ikävät patistavat kaiken maailman böö'illä, joita keksivät huvikseen (osan aikaa ne ovat konkreettisia vaivan aiheuttamisia kuten vaivan aiheuttava aine juomassa tai uuden pahemman vaivan suuntaan vievän ihmiskontaktin lisääminen arkeen tai sitten valheita jotka maalailevat pikkujutusta kamalan taudin, joka pilaa elämänmahdollisuudet ja jonka aiheuttamisen paskajoukko ottaa tehtäväkseen porukalla)), älyllisesti matalantasoinen, aistivirikkeetön tms vaan tervehenkinen, vähän siihen tapaan kuin esim. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html  ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html

torstai 22. syyskuuta 2016

B392. Poskiontelot & kuulo ja nurmikolla lojuminen

Joku minulle joskus kertoi, että kummassakin poskiontelossa kuuluu elää mato, jotenkin symbioosissa ihmisen kanssa. Jos mato voi huonosti esim. jonkin lääkityksen vuoksi tai on kuollut, niin kehon tuo osa tuppaa sairastelemaan ja ehkä särkemään. Silloin tarvitaan sinne uusi mato, joka mielellään tulisi. Mato on kai ihan pieni ja niitä on nurmikolla kesäisin, joten nurmikolla lojumalla ja toivomalla hyväö pikkumadoille ja toivomalla uutta matoa voisi saada poskionteloonsa uuden symbioottimadon.
Samaa väitetään kai korvista: korvassa kuuluu olla mato, joka pitää kuulon hyvänä. Jos mato puuttuu ja kuulo on sen vuoksi heikko, niin nurmikolla lojuminen auttaa, jos toivoo uutta matoa korvaansa. Mato voi kai myös tulla vanhaksi ja kaivata vaihtamista, esim. kerran kesässä.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

B391. Sanojen valinnasta

Olen tähän blogiin kirjoitellut vaikutelmiani siitä, miten sairauksia ja vaivoja voisi parantaa. Ne ovat pitkälti tavanomaisia pääkaupunkiseutulaisia huomioita tyyliin "minulla/miehelläni oli aamulla päänsärkyä. Niinpä aamupäivällä vain ..., mutta sitten iltapäivällä jo...", mutta niistä olen poiminut nuo alkeishuomiot, että miksi tehdä yksittäisiä valintoja ja valintojen osia, esim. jättääjokin pois tai joltakin osin seurata terveitä elämäntapoja tavallista paremmin.
En ole aloittanut vaikeista kimpuista, joissa on kyllä jokin kuva asiasta, mutta enemmänkin mielikuva kuin sanoilla tavoitettava. Vaan olen aloittanut helpoista, palikkajärkisesti jäsentyvistä arjesta tutuista asioista ja oppinut niistä ilmaisujen löytämistä. Yleensä on jokin elementti, johon haluan viitata, esim päänsärky tai veti jaloissa tai aamun heräilemisen ilmapiiri. Niinpä kiinnitän huomioni tuohon aihepiiriin mielikuvassani ja pyrin kommunikoimaan sen arkijärkisesti, ihmisen arkisen elämänymmärryksen, sosiaalisen silmän ja ilmiöiden selvään erottuvuuden mukaan saaden. Ja samalla rajaten ilmiön oikein sillä, mitkä ilmiöt siihen liittyen mainitsen, esim. istuuko ihminen, jonka jalkoihin veto, käy, onko hänellä viltti hartioilla, onko hän juuttunut lukemaan, yms.
Olen tarkoittanut ohjeet sairastavien tai vaivoja omaavien tai heidän ympäristönsä auttamisenhaluisten luettaviksi ja heille puhumiksi tai luettamiksi. Niinpä ohjeita pitäisi kyetä ymmärtämään sairaan sumuisemmalla ymmärryksellä, ei palkällä terminologisella, uurastavalla koulumaisella päällä. Siksi olen välttänyt terminologiaa ja kapulakieltä.
Ohjeita laatiessani olen yrittänyt miettiä, miten ohje menisi oikein, jos sairastava lähtee kokeeksi seuraamaan sitä, ja jättänyt pois niitä kommunikaation soia, joista tulisi jotenkin huono vaikutus, esim. että elävöittävä olisi samalla sosiaalisella silmällä hahmottava, kun niihän siinä käy muttei se ohjaa oikeaan suuntaan, jos sen mainitsee.
Olen käyttänyt puhekielenomaista kieltä osin siksi, että haluan kommunikoida selkeästi, sairaallekin, että nämä ovat vain minun vaikutelmiani, eiät mikään oppirakennelma. Toisaalta olen käyttänyt koulutetun järjen tapaista lähestymistapaa siksi, että sitä niin monet ymmärtävät: se luo sillan sinnekin, mistä kommunikaatioyhteysmuuten olisi katki, ja siksi että siihen ovat monet niin tottuneita, että kai sen suuntaan hiukan jaksavat ponnistaa sairainakin..

tiistai 20. syyskuuta 2016

B390. Pyörtyminen ja kasvien ja hyönteisten ajatteleminen

Jos joku on pyörtynyt, häntä joko vain huimasi tai sitten hän oli myös muuten jotenkin sairas tai huonossa kunnossa. Auttaisiko koskettaa häntä sääreen tai käsivarteen ja ajatella kevyen elävöittävää kuten kasveja ja hyönteisiä.
Jos sinua huimaa ja uhkaat pyörtyä, auttaisiko ikään kuin nojata ilmaan kuin nojaisi huoneilman lämpöiseen ilmaan kuin uimarannalla veteen, ja ajatella elävöittävää kevyttä kuten vihreitä kasveja ja hyönteisiä. Kenties kävellen vaihtaa paikaa vaikkapa viereiseen huoneeseen, toiselle puolen huonetta tms.

maanantai 19. syyskuuta 2016

B389. Myyräkuume ja myyrän lämmönsäätelyn tyypin tunnistaminen oikein

Syksyllä ainakin osa myyristä hakeutuu sisätiloihin ja ihmisillä on niiden ulosteista ym myyräkuumetartuntavaaara.
Myyrä on elänyt ulkona ja varautuu talveen. Sen lämmönsäätely tuottaa siis kovaa lämpöä ja se aikoo elää ihan sisätiloissa, koska on kai jo pahemman kerran vilustunut ulkona. Ihminen sen sijaan on ulkoilurientoitunut koko talven ja meneväinen eikä pelkkä lukutoukka, sisätilatkin ihminen hahmottaa koko elämänpiirin osina eikä laatikkomaisina nurkkauksina, joissa kököttää pitkiä aikoja kuin insinöörinörtti.

maanantai 5. syyskuuta 2016

B388. Jaksamattomuus ja hidastuminen vanhemmalla iällä ja vapaat kiehtovat perustekemiset

Olen vasta 45-vuotias ja muuttanut pääkaupunkiseudulta Savonlinnaan, issä naapureista osa vanhuksia, niin että lieneekö tässä elämänrytmin hidastumisessa nelikymppisen tyyliä vai vanhuksilta vaikutetta ja uudelta maalaisemmalta paikkakunnalta?
Nelikymppisenä ihminen katsotaan jo vanhemmistaan aikuistuneeksi niin, ettei enää nojaa näihin ja kysele heiltä mielipidettä avuksi johonkin. Niinpä nelikymppinen on enemmän omilla teillään. Siinä, missä aiemmin vilisti vaputeen, niin nyt tekee muutaman oman perusvalinnan ja yrittää juurtua siihen, missä viihtyisi. Eli karkaavan sijasta on nyt juurtumista opetteleva ja siihen keinoina usein ruoka, kotielämä, kai jutustelu, jo läsnä olevien asioiden diggailu, mikä tietenkin on paljon hitaampaa kuin poisvilistäminen.
Jos pitää asuinseutunsa vetonauloista, niin myös ehkä sen esineistöstä yms ja tavallaan pitää seuraa sen tyypin ihmisille, jotka niitä laativat, ja käsitöit yms tuotteita tekevät kai tekevät tuotteista mukavia osin sillä, että syövät itsensä kylläisiksi, niin tuote ei ole skrääk työmäinen vaan mukavaan elämään sopiva. Ja niin kodin esineistökin ym paikoissa huonekalujen tyyli yms hidastaa, mihin kai auttaisi olla vauhdikkaammin toimelias itse edes osan aikaa ja tehdä hiukan käsitöitäkin, jotta olisi oma vauhdikkaampaan elämään sopiva versio mielessä.
Iän tuoman kokemuksen myötä jotkut päivän askareet muuttuvat helpoiksi niin, että jos on muissa mietteissä, niin ne menevät ohitse lähes huomaamatta, ja niin on koko päivän vähän kuin ei tekisi paljoakaan. Tarttis kai karsia ok tekemisistä noita muita huomionkiinnittäjiä pois ja tehdä vapaamuotoisesti. Esim. että jos menee torille niin ei mieti sitä jutustelun kannalta, kun jutustelu on hidasta, vaan vaikkapa pyöräilyn tai lokkien.
Jos harrastaa taiteita, uskontoa ym vaikeatajuista, niin samaistumisryhmään helposti tulee niitä nuorempia, jotka lukevat noista aiheista, vaikkeivät niitä yhtä hyvin ymmärrä, ja niin tekemisentapa lätistyy. Siksi pitäisi olla laatutietoisempi siitä, millainen ihminen on, niin kuin parikymppisenä omaa paikaa maailmassa etsiessä.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

B387. Kiinalaisten liikunnallisten lahjojen puute ja tunnelmataju

En nyt tätäkään tiedä, mutta kun äsken kuulin jonkun naisen kapuavan portaita ja puheäänestään päätelen hänellä oli lähes vammaisuuteen asti könpelöt liikkeet ja se kai johtui kiinalaisten miesten matkimisesta mielitekona, niin onko sitten kiinalaisilla miehillä usein kovin kömpelöt liikkeet ja miksi? Kiinalaisten miesten tavassa hahmottaa kroppansa näyttäisi olevan jotakin muotoutumatonta, epäselvää, sotku kuin jos olisivat sosiaalisen ympäristönsä osaksi ottaneet muun muassa kiinalaisen, joka on seksuaalisuudeltaan fetisisti varsin palikkamalliseen rakennettuun ympäristöön päin, esim. koneet, veturi, rakennukset, käytännön työ työkaluin niiden kanssa, tms, niin sitten olisi tuosta rakennetun piirteiden kanssa tekemisissä olemisesta tulut se häiritsevä reagoimaton osa liikkumiseen, joka ei toimi. Eli eivät muut kiinalaiset saisi noiden kanssa olla sosiaalisia silloin, kun on liikunnan aika. Ja mites nuo rakennetun kanssa olijat sitten? Kunnollinen objektiivinen ajattelu, jota ehkä mielellään vaalisivat, on rakenteet hahmottavan maisemakatseen tyyppinen ja siinä monimutkaisuuden ja havaintokyvyn osalta treenaa hyvin puiden katseleminen, mik opettaa myös tunnelmatajua, siis sanastoa "harva", "tiheä", "aukenee", "läikkä", "raja" yms sekä elämänalueiden tajua, esim. "liikuntaan liittyvä" tunnelma, "lounastauon" tunnelma yms, mikä liikkuessa olisi hyvä kieli hahmottaa liikeet: "tempaisen jalan mukaani, kurotan, tunnustelen missä on maanpinta, tuon jalan lähelleni, hellitän, ulotun kauemmas, yms"

perjantai 2. syyskuuta 2016

B386. Ihmeparannusohjeyritelmä XXXII * Toipumisesta

Niin kuin tulee mieleen siitä, että jostakin käsien toiminnan ongelmasta toipuvan ehkä olisi hyvä joskus askarrella joulukorsteita, niin muussakin toipumisessa on kai samantapaisista elementeistä hyötyä:
Uskonnon tuki ja rukous, yhteisön hyvä tahto, samanmielisten seura
Kovin hyvin onnistuvasta joulu, tunteiden lämpö, uskonto, kauniit koriste-esineet, taide, luonto, tunnelmataju, omat vapaamuotoiset ideat, positiivisin tuntein ohjattu arkijärjen avulla, niin silloin onnistuva luo mallia, tietä elämässä muussakin onnistua. Hyvin onnistuvassa on monta hyvää piirrettä onnistumisiin ylipäätään, ja sellaisesta on muutenkin hyvä ottaa mallia.
Tunteenomaiset tavoitteet, niitä höpsöyden vuoksi pois karsimatta auttavat löytämään reittejä, tekemisentapoja, valintoja, tottumuksia ja elämäntapoja, joista oma vaistomainen ymmärrys sanoo että ne ovat hyvät, vaikkeivät omat tottumukset tai tuttujen uomat niitä tukisi.
Tunnelmataju niin kuin koristeita tehdessä, joulu ja käsityöt, kivan valitseminen, on yleensä taitojen ja lahjakkuuksien vaatiman virittäytymisen ja havainnonteon tärkeä elementti. Ja niin siitä on hyvä olla touchi, mitä tuo myös mm luonto ja laulut sekä uskonnollisuus ja elämänviisaus.
On hyvä puuhata kaikenlaista kivaa, olla elämässä niin hyvin kiinni ja saada virikkeitä ja harjaannusta, elää aktiivisemmin, olla paremmassa kunnossa ja pysyä terveempänä, olla tiellä, joka vie parempaan.