maanantai 25. syyskuuta 2017

B534. Sairaanhoidon epävarmuus ja paljon vanhemmat lääkäri & sairaanhoitaja

Katselin tässä joku päivä, kun bussista nousi ulkomaalainen pariskunta, jonka mies oli sen oloinen, että hänelle oli juuri määrätty jotakin lääkettä ja hän ei oikein osannut asialle mitään tehdä ja se oli jotenkin sairaanhoidon epävarmuutta eikä vain hänen omaansa. Niin he kamalan epävarman huterosti kuin tyhjän päällä lähtivät kulkemaan, että jos kokeillaan tätä nyt sitten kun ei muuta osata. Yleensä jos sairaanhoito on epävarmaa, niin ei pitäisi kamalalla jööllä ja pakolla määrätä lääkettä vaan kuunnella muunkinlaisia näkemyksiä parantamisesta ja kai etenkin kysyä neuvoa kymmeniä vuosia vanhemmalta lääkäriltä tai sairaanhoitajalta. Onhan olemassa vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita pidetäämn ihan hyvinä, eli sen kun vain lukemaan, ihan jo kaupunginkirjastostakin saatta löytyä jotakin kirjallisuutta, onhan se paljon parempi kuin arvailu, kun sairastyaessa aikaa kumminkin on lukemiseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

B533. Kivut liikkeelle lähtiessä ja liikunnallisempi vire & paljon lisää reipasta liikuntaa

Joson ollut paikoillaan paljon tai lösinyt, niin joillekin tulee liikkeelle lähtiessä kipuja, ontumista,hankaluutta liikuttaa kroppaa tavallisella hyvint oimivalla tavalla ja saavuttaa noin vain tavallinen hyvä asento ja liikkumistapa, mihin on syynä, että onollut liikaa paikoillaan. Tarvitsisi liikkua paljon enemmän, kai ainakin kolminkertainen määrä noin alkuun, jotta koko elämä olisitoimeliaan vireen vallassa ja silloin ei lösimiskipujakaan olisi.

torstai 31. elokuuta 2017

B532. Syyhyävät jalat ym elo-syyskuussa ja talvilämpimät sisätilat

Syyhyävät jalat ym elo-syyskuussa ulkona kuljettua voi johtua siitä, että ihan pienet ötökät, joita ei näe mutta tuntee, tarraavat ulkona jalkoihin yms ja haluavat päästä sisälle lämpimään. Sisällä pitäisi selvään miettiä, että "nyt on hyvä, nyt ollaan lämpimässä, täällä on koko talven lämmin, täällä voi hyvin talvehtia," niin pikkuötökät hellittävät ootteensa ja syyhy katoaa. Voi myös pestä jalat ja kädet lämpimällä vedellä, antaen jalkojen ym lämmetä jotakiun, ja kuivata hyvin kuivalla pyyhkeellä, ihan kuivaksi.

maanantai 21. elokuuta 2017

B531. Ambulansseista, sairaanhoidosta yms

Tulin katselleeksi nettivideioita hälytysajoneuvoista liikenteessä, kun jäin ihmettelemään turkulaisten uutiskuvien vihreä-keltaista hälytysajoneuvoa, että mikä se on. Ambulansseista ja paloautoista ei jäänyt paha mieli, vaikka niiden ajajat olivat tosi kirjava joukko. Sen sijaan johtoauton ajaja oli summittainen, kai psykologi, eli paljon taitamattomampi, puppumaisempi ja pahaatekevämpi kuin alaisensa, ja jäi olo, etteivät he todellakaan kuulu moiseen työhön. Myös lääkeambulanssin kulku jätti pahan mielen kuin heiltä olisi puuttunut tavallinen parantamistaito ja käyttäneet lääkkeitä valtaa saadakseen. Olisi pitänyt lääkeambulanssin olla vähintään yhtä parantajantaitoinen kuin tavallisen ambulanssin väen, jotta olisi osaanut ottaa huomioon hoidon idean, lääkkeitten käytön tavan ja päätellä siitä, mitä tavallisia hoitokeinoja voi hyvin käyttää ja millä tavalla, jottei menisi lääkkeillä liiaksidumppaamiseksi tai jopa tavallisten elämäntaitojen karsimiseksi.
Ambulanssien hyvä puoli oli, että yrittivät hoitaaja uskoivat hoitokeinojensa olevan hyvät. Mieleen jää, että miksi sitten sairaaloista ja lääketieteestä ei jää niin hyvä mieli. Siksi, että asia on potilaan näkövinkkelistä erilainen. Kaikki eivät ole taitavia parantamaan, mutta hyvä yrityskin on usein arvokas. Mutta jos huono parantamaan ottaa totalitaarisen vallan väittäen että vuosikymmeniä elämäntaitojaan harjaannuttaneen omat hoitokeinot, omat parantajantaidot muka ovat vastuuntunnotonta puppua, niin himma menee pieleen, sillä kyllä pitäisi olla oikeus parantua, vaikka olisi taitavampi parantamaan omalla tavallaan kuin lääkä'rinsä. Kaikki tuollaiset taidot eivät ole varsinaisesti parantajantaitoja vaan vaikkapa näkemystä hyvästä lähestymistavasta tai sosiaalista silmää, että kuka on oikeasti taitava.

B530. Pyörätuolin rakenteesta

Eikö pyörätuolissa oli yksi iso pyöräpari tuolin istuimen kohdalla ja pienet apupyörät jalkojen vieressä? Niistä kai iso on pehmeä kumipyörä ja pienet tuntuvat kovemmilta ja tärisyttävät. Silloin on kai mukava istua mutta jalkojen kohdalla on ikävä tärisyttävä tunne eikä siksi tee mieli varata jalkoihin ja lähteä liikkeelle. Kuitenkin liikkumiskyky on ainakinosalla myös lihasten vahvuudesta ja elämän suuntautumisesta kiinnI: jos olisikoko ajan kovasti lähdössä liikkeelle,niin jaloissa olisi vahvemmat lihakset, kävely tutumpaa ja liikkumisen vire kävelyyn ja seisomiseen sopiva jo heti alunperin, jopa koko ajan. Olennaista kai olisi etteivät etupyörät tärisisi eivätkä liikuttaisi jalkoja kuin ilmassa ikään, vaan olisi kenties kaksi kertaa isommat pyörät tai kovin pehmeää kumia edessä.

lauantai 19. elokuuta 2017

B529. Rikollisuutta valtavasti elinympäristössä ja itselle & idoleille paljon alhaisempi asema

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Jos esim. rikollisuutta tms ongelmia tuntuu olevan elinympäristössä valtavasti, niin välttämättä tilanne ei näytä yhtä huolestuttavalta muiden silmissä vaan on kyse jotenkin siitä, minkä puolen ihmiset ja yhteiskunta sinuun päin kääntävät, ja se on yleensä oman taitotasosi ja suuntautumisesi mukainen joenkin, vaikkei yleensä sinun versionasi. Jos siis ongelmia on paljon niin silloin kai jotkin asiat, joihin satsaat paljon tai joiden varaan lasket yhteiskunnan toimivuutta, eivät toimikaan niin hyvin kuin luulet. Yleensä jokaisella on oma ammattitaidon alueensa, jonka hän huolehtii hyvin, vuosien opettelun verran taitavammin kuin keskivertokansalainen. Kaikki niistä eivät ole ammatteja vaan voivat olla tietyntyyppisten ihmisten, siis heidän omantyyppistensä elinolot, jotka voivat vaatia esim. tietyn puhetavan katsantokannan, sosiaalista tyyliä yms. Parasta lopettaa määräileminen ja turvata yhteisön viisauteen.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

B528. Vähentävätkö lukulasit liikunnallisuutta?

Lukulaseilla katsotaan lähelle tarkkaan, lähinnä luetaan. Kauemmas sen sijaan katsotaan ilman laseja tai ihan erilaisin lasein. Niinpä lähialue on hahmotettu eri tavalla, eritunnelmaisesti, eri tekemisentavalla kuin kauempi alue. Liikkumisessa on keho lähellä tärkeä, kehon hahmottaminen, tunteet, tunnelma, liikkumisen meininki ja vire. Samalla liikutaan nähdyssä maisemassa, eli kauemmas katsomisen tulisi olla mukana samalla kun katsotaan lähelle, saman vireen osia, ei erillinen pala maisemaa. Luulen, että jos ne eivät sovi yhteen, niin on hankalaa liikkua, vähän kuin flunssaisella tais ydänvaivaisella. Ja niin liikkuminen jää paljon vähäisemmäksi, hitaammaksi, epävarmemmaksi ja sen muutoksen myötä sairastelevuus kasvaa ja samoin kai turvattomuus lisääntyy ja sosiaalinen vakuuttavuus nuorempien ikäpolvien silmissä vähenee.